Terveisiä Hollannista

© 1996 Antti Ruotsalo

Artikkeli on julkaistu Whippet-Harrastajien lehdessä 3-4/1996.

Olin jälleen heinäkuussa Hollannissa seuraamassa heidän mestaruuskilpailujaan. Pari kuukautta aikaisemmin toukokuussa kävin Hollannissa pennunhakumatkalla ja seurasin samalla reissulla Bredassa Hollannin kansallisia kilpailuja sateen ropistessa välillä niskaamme.

Heinäkuisissa mestaruuskilpailuissa (350 m) ilmat olivat kauniit ja aurinkokin muistutti olemassaolostaan. Kilpailut olivat kaksipäiväiset ja ensimmäisenä päivänä juostiin Hollannin Cup, joka on tarkoitettu B-luokan koirille. Vauhtia löytyi kyllä tästäkin porukasta.

Oli erittäin antoisaa tavata jälleen kaikki merkittävimmät hollantilaiset whippet-kasvattajat (ratapuoli) ja vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan. Kilpailut olivat erittäin mielenkiintoiset ja jopa yllätykselliset. Muutama huippukoira epäonnistui, joku oli loukkaantunut ja muutamalla huippunartulla oli kiima liian lähellä. Kilpailut vedettiin läpi rutinoidusti ja ilman kommelluksia.

Uroksissa toiseksi juoksi vuosien 1993 ja 1994 maailmanmestari Extra v.d. Ijsselvallei. Huomionarvoista on, että tämä koira täyttää 21.10.96 seitsemän vuotta. Moni ajattelee, että miten voi olla mahdollista menestyä näin hyvin näinkin iäkkäänä Hollannin erittäin kovatasoisissa kilpailuissa. Väittäisin, että yksi hyvin merkittävä tekijä on se, että Hollannissa ja koko Euroopassa juostaan lyhyempää matkaa (350 m 99 %:sti), joka ei kuluta koiria niin ”hirvittävästi” kuin meillä juostava 480 metrin matka. Hollannista ja Belgiasta löytyy vastaavanlaisia iäkkäitä ja erittäin hyviä juoksijoita. Meillä Suomessa tällaiset vastaavanlaiset iäkkäät koirat on jo siirretty hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Hollannissa kilpailuttajien ja kasvattajien suuri ihmetyksen aihe on, miksi ihmeessä meillä Suomessa itsepintaisesti juoksutetaan jatkuvasti vuodesta toiseen niin pitkää matkaa (480 m), kun Euroopassa kaikki arvokilpailut ja ns. manttelijuoksut juostaan 350 metrin matkalla. Toki Euroopassa juostaan myös pitemmän matkan, joka vaihtelee 465 - 480 metrin välillä, mestaruuksista. Tätä mestaruutta ei kuitenkaan koeta yhtä tärkeäksi kuin 350 metrin mestaruutta. Tämä taas johtuu siitä, että kaikki muut arvokilpailut (MM ja EM) juostaan lyhyemmillä matkoilla ja koirat on valmennettu ja opetettu jo sukupolvien ajan juoksemaan vain heille tärkeää 350 metrin arvokilpailumatkaa.

Toinen keskustelua herättävä aihe matkallani oli narttujen ja urosten juoksuttaminen samoissa lähdöissä. Hollantilaisten mielestä, kuten mekin hyvin tiedämme, whippeteissä urokset ovat valitettavasti yleensä aina vahvempia kuin nartut. Näin nartut ovat uroksiin nähden altavastaajia jo ennen starttia. Kuultuaan, että Suomessa nartut ja urokset juoksevat samoissa lähdöissa myös kaikissa arvokilpailuissa Suomen mestaruuskilpailut mukaan lukien, olivat he sitä mieltä, etteivät voi mitenkään ymmärtää saati hyväksyä tällaista kohtelua narttuja ja heidän kilpailuttajiaan kohtaan.

Ja vähän Suomestakin

Olen täysin samaa mieltä hollantilaisten kanssa yllä selostetuista epäkohdista, joita suomalaisessa ratajuoksussa tällä hetkellä on. En yhtään ihmettele niitä kommetteja, joita olen aina joskus kuullut narttujen omistajien suusta tulevan, kun ovat todenneet, että eihän sitä viitsi koiraa juoksuttaa ja maksaa siitä kahdeksaakymppiä, kun urokset ovat niin ylivoimaisia. Kun sitä voi käydä harjoituksissa juoksuttamassa maksamalla vain vitosen. Kuluvalla kilpailukaudella, kuten myös viime vuonna, koiramäärät ovat olleet kilpailua kohden huolestuttavan pienet. Johtuneeko mahdollisesti edellä mainituista seikoista vai melko korkeasta osallistumismaksusta, jota vastaan palkinnot ovat muutamissa kilpailuissa olleet suorastaan ala-arvoiset.

Meillä on kyllä whippettien taso noussut huimasti tänä vuonna. Kärjessä on sekä uroksissa että nartuissa erittäin kova taso tällä hetkellä. Kun kirjoitan tätä 07.08.96, niin neljä urosta on alittanut maagisen 32.00 sekunnin rajan. Nartuissa maaginen raja on vielä rikkomatta, mutta lähellä se tulee olemaan vielä ennen kuin tämä kausi on lopussa. Nartuissa 33.00 sekunnin alittajia tulee olemaan kilpailukauden lopulla noin kymmenkunta, mutta uroksia lähes tuplasti enemmän. Koskaan aikaisemmin meillä ei ole ollut näin nopeaa whippet-vuotta, mutta ensi vuosi on todennäköisesti vieläkin nopeampi ja parempi.

Jos katsomme kuninkuusjuoksutilastoa (07.08.96), niin tilaston 27 ensimmäisen koiran joukossa on 15 urosta ja 12 narttua. Näyttää hyvältä tässä vaiheessa. Kun katsomme kunkkujuoksuihin pääseviä (12) koiria, niin narttujen kohtalo on todella surkea. Kahdentoista whippetin joukossa on vain kaksi narttua!!!, joista ainakin toinen jää todennäköisesti pois liian läheisen kiiman vuoksi. Näinkin yksinkertainen tilasto puhuu selkeää kieltä urosten vahvuudesta ja ylivoimaisuudesta narttuja vastaan. Onko tämä mielestänne oikeudenmukaista narttuja ja heidän kilpailuttajiaan kohtaan?

Täytyy todeta, että ehkä aikaisemmin whippetien taso Suomessa ei ole ollut riittävän korkea tarvittaviin muutoksiin, mutta nyt tämä ei ole tuloksienkaan valossa mikään este. Tulevaisuudessa (1997), mikäli haluamme menestyä myös MM- ja EM-kilpailuissa (mehän haluamme), meidän tulee siirtää pääpaino 350 metrin matkalle ja saada sille kuuluva SM-arvo. Näin koirien omistajat voisivat valmentaa ja opettaa koiransa juoksemaan kyseistä EURO-matkaa. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että luopuisimme 480 metrin matkasta. Kuten tähänkin asti, SM 480 metrin matkalla juostaisiin elokuussa ja SM 350 metrin matkalla kuukautta aikaisemmin. Nartuille ja uroksille tulee olla omat lähdöt ja tittelit vähintäänkin kaikissa Suomessa juostavissa ns. arvokilpailuissa.

Allekirjoittanut on puhunut (myös moni muu) näistä asioista pari vuotta tuloksetta, mutta uskon, että nyt viimeistään on aika saada muutoksia näihin kilpailutoimintaamme koskeviin epäkohtiin. Yksityishenkilönä asian eteenpäin vieminen on varmasti tuskaisaa ja ehkä mahdotonkin. Nähdäkseni tämän asian eteenpäin viemiseksi on vain yksi tapa. Vaihtoehto numero yksi on, että meidän whippet-rotua harrastava yhdistyksemme Whippet-Harrastajat r.y. ottaa asian käsittelyyn omassa kilpailujaostossaan ja tekee siitä valmiin ehdotuksen Suomen Vinttikoiraliitolle. Mikäli asia ei rotua harrastavassa yhdistyksessä etene, niin onhan meillä vinttikoiraurheilusta huolta kantavia kerhoja muitakin. Helsingin Vinttikoirakerho valtakunnan mahtikerhona voisi varmasti halutessaan tehdä jotakin asian eteen.

Nämä muutokset koskettavat tietenkin kaikkia vinttikoirarotujamme, mutta koiramäärät ovat muissa roduissa kuin whippeteissä ehkä salukeja lukuun ottamatta liian pieniä tarvittaviin muutoksiin. Tiedän, että suuri osa whippetien kilpailutoiminnassa mukana olevista whippetien omistajista on samaa mieltä kanssani. Haluankin vedota teihin kaikkiin whippet-ihmisiin. Olkaa aktiivisia ja vaatikaa muutoksia, sillä teillä on siihen whippet-harrastajina oikeus.

Juoksuterveisin
Antti Ruotsalo

P.S. Artikkeliin on tehty internetissä julkaisemista varten vuonna 2007 joitakin kielellisiä muutoksia sisällön pysyessä täysin samana.