|
© 2004 Minna Ruotsalo
Mikäs sen mukavampaa lauantai-illan viettoa kuin käydä sängylle köllimään ja katsomaan jotakin hyvää leffaa. Ja koirat tietty menossa mukana kainalossa köllimässä. Ja tietysti jotakin hyvää nannaa naposteltavana. Tässä yhtenä marraskuisena lauantai-iltana tämä onni ja autuus meitä kohtasi, kun vietimme leffailtaa katsellen George Clooneyn tähdittämää elokuvaa. "Kyllähän sitä aina Yrjöä katselee, vaikkei elokuva niin hääppöinen olisikaan." tuumi Minna-mamma ja asettui nauttimaan elokuvasta. Illan namivalikoimaan kuuluivat Cocktail-aakkoset ja Apteekin salmiakki. Salmiakki teki kauppansa, aakkoset jäivät lähestulkoon syömättä. Minnalta.
Leffan loppupuolella alkoi uni tulla siihen malliin simmuihin, että tuumasin olevan syytä käyttää koirat ulkona ennen kuin nukahdan. Leffa ehtikin loppua ennen kuin karavaani oli ulkoilutettu, joten päätin laittaa koirien sapuskat likoamaan, pestä hampaat ja hypätä vällyjen väliin nukkumaan. Jätin karkkikipponi makuuhuoneeseen yöpöydän virkaa väliaikaisesti toimittavan paperi- ja kirjapinon päälle, sillä minun koiristani ei varkaita löydy. Mitä nyt mamma-whippet alias Taika (Oochigea's Vanille) välillä putsailee kielellään tiskipöytää sieltä, mistä ylettää. Karkkikipoista eivät koiruudet ole koskaan varastaneet. Tätä on seurailtu, sillä kisakaudella tämän asian kanssa saa olla tarkkana.
No juu, olin - ja isäntäkin oli - muutaman minuutin poissa makuuhuoneesta ruoanlaitossa ja pesupuuhissa. Olin jo mielessäni ajatellut, että siirrän sen karkkikipon kuitenkin varmuuden vuoksi yöksi pois saatavilta. Ettei vain kenellekään tulisi mieleen napostella siitä. Mutta mitä silmäni näkevätkään tullessani takaisin makuuhuoneeseen? Karkkikippo oli viittä vaille tyhjä. Muutama karkki oli lipomisesta kostuessaan tarttunut kipon reunaan, mutta muuten kippo ammotti tyhjyyttään. Eikä toden totta ollut kaatunut, vaan joku on käynyt hotkaisemassa karkit parempiin suihin. Eikä se joku ollut isäntä :D Tilaisuus oli tehnyt jostakin koirastani varkaan, mutta kuka oli asialla. Vaihtoehtoja oli käytännössä katsoen kolme: mamma-whippet Taika, Toto (MaXwin Ayscha) tai Mimi (MaXwin Braco). Totesin tytöille hiukkasen tuimalla äänellä: "Hyi, kuka on vienyt mamman karkit? Nyt on joku tyttö ollut tuhma." Mamma-whippet ja Mimi-juniori reagoivat ihmettelyyni nousemalla ylös ja katselemalla minua syyllisen näköisinä. Ajattelin, että jaahas, jompikumpi noista on ollut asialla, mutta kumpi. Itse veikkasin Mimi-junioria, isäntä mamma-whippetiä. Emme jaksaneet uskoa useampaan syylliseen. Mutta eipä auttanut sen kummemmin torua tästä röyhkeästä varkaudesta, kun ei tiennyt, kumpi se näistä kahdesta oli. Eihän sitä voinut oikeusmurhaa tehdä ja torua niitä molempia, kun todennäköisesti vain toinen oli ollut asialla :-) Huoh, ei muuta kuin nukkumaan.
Sen verran kuitenkin kirpaisi lähes täysinäisen pussillisen verran menetetyt Cocktail-aakkoset ja syyllisen pääseminen kuin koira veräjästä, että vaikka olimme jo nukkumassa, niin sytytin valot ja kömmin ylös vällyjen välistä. Sain kuningasajatuksen syyllisen löytämiseksi: päätin käyttää hyväkseni hyvää hajuaistiani varkaan nappaamiseksi. Haistelin sängyllä makaavan Taikan suuta: ei aakkosten tuoksua. Mimin suukaan ei tuoksunut aakkosille. No, päätin haistella Totonkin suuta, vaikka likka oli koko tämän episodin ajan nukkunut prinsessanpedillään lattialla välittämättä oikeastaan tuon taivaallista karkkivarkausihmettelyistäni. Ja mitä aistikaan tarkka nenäni: Tahvon suusta leijui Cocktail-aakkosten tuoksu siihen malliin, ettei ollut epäilystäkään, että tämä 'kivikasvo' oli varkaamme. Mimmi oli kuin ei olisi ollutkaan, kylläpä oli tytöllä otsaa! Mikä ilo ja riemu, että varas oli löytynyt. Mutta yritä siinä nyt sitten torua toista, kun repeilimme tämän episodin saamalle käänteelle. Olisihan se pitänyt arvata! Mikä liero :-)
Päätin jättää syyllisen muutamaa "Kylläpä olit tuhma, kun varastit äidin karkit." -lausetta lukuun ottamatta rangaistukseen tuomitsematta, sillä totesin rikoksentekijällemme, että rangaistus oli vielä todennäköisesti tuleman. Ja tulihan se. Vuorokauden päästä, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Likalla meni cocktaileista maha totaalisen sekaisin. Rikosoikeuden johtavien periaatteiden mukaan rangaistuksen tulisi kohdentua vain itse rikoksentekijään, mutta tosiasiassa rangaistus useimmiten ulottaa vaikutuksensa myös muihin, mm. perheenjäseniin. Niin kävi tälläkin kertaa. Tahvon lisäksi jäivät yöunet hiukka vähiin myös emännältä, kun piti viedä tyttöä ulos. Ja aina ei ehditty ulos asti eli Minna-mamma pääsi siivouspuuhiinkin. No, josko tästä jotakin oppi. Tarkkana sitä kyllä saa olla, sillä nyt meillä todella on varas taloudessamme. Hiukka ihmettelen, että Cocktail-aakkoset tekivät noin kauppansa, mutta mikä lie mielenhäiriö Tahvolle tullut.
 Joulua 2004 odotellessa
|
