|
© 2001 Antti Ruotsalo & Minna Ruotsalo
Suomen Vinttikoiraliitto ry
Kilpailuvaliokunta
Arvoisat kilpailuvaliokunnan jäsenet
Lähestymme Suomen Vinttikoiraliitto ry:n (SVKL) kilpailuvaliokuntaa toiveenamme saada kilpailuvaliokunnassa aikaiseksi keskustelua vinttikoirien juoksukilpailutoiminnan kehittämisestä Suomessa. Tavoitteenamme on, että Suomessa kilpailutoimintaa kehitettäisiin entisestään paremmin vastaamaan FCI:n (Fédération Cynologique Internationale) kansainvälisten kilpailujen sääntöjä. Näin siksi, että suomalaisilla koirilla olisi paremmat mahdollisuudet menestyä myös kansainvälisissä arvokilpailuissa. Toivomme ja uskomme, että tämä on myös Suomen Vinttikoiraliitto ry:n tavoitteena.
1. Juostavat matkat whippetien ratajuoksuarvokilpailuissa
Suomessa whippetit juoksevat pääsääntöisesti kolmella matkalla: 280 m, 350 m ja 480 m. Päämatkana meillä on ollut 480 metriä ja on edelleen, mihin pitäisi ehdottomasti saada muutos. FCI:n kansainväliset arvokilpailut juostaan whippetille meidän mielestämme parhaiten soveltuvalla 350 metrin matkalla, ja tähän matkaan päämatkana ovat useimmat, elleivät jo kaikki, FCI:n kansainvälisiin arvokilpailuihin osallistuvat maat siirtyneet. Syy on yksinkertainen: on turha juoksuttaa koiria pääsääntöisesti 480 metrin matkalla, jos halutaan kansainvälistä arvokilpailumenestystä 350 metrin matkalta, sillä 480 metrin matkaa juoksevien koirien (liike)nopeus ei riitä 350 metrin matkalla. On myös muistettava, että 480 metrin matkalla kiihdytetään ensin suora ja sitten tullaan kaarteeseen, kun taas 350 metrin matkalla koiran on osattava lähteä suoraan kaarteeseen.
Vinttikoirien ratajuoksukilpailujen järjestämis- ja tuomariohjeen mukaisesti Suomessa tais-tellaan 280 metrin mestaruudesta Tähtisprintterikilpailussa. Tähän ei mielestämme Suomessa tarvita muutosta. Kuninkuusjuoksuissa, joka on kutsukilpailu, taas juostaan 480 metrin mestaruudesta. Tähänkään emme matkan osalta kaipaa muutosta, sillä on hyvä, että myös tällä matkalla on oma mestaruuskilpailunsa. Sen sijaan mielestämme Kuninkuusjuoksujen kutsukilpailuluonne olisi syytä poistaa ja muuttaa kyseinen kilpailu avoimeksi kilpailuksi. Syynä on se, että kilpailuttajat, mikäli mielivät tulla kutsutuksi Kuninkuusjuoksuihin, ovat pakotettuja juoksuttamaan koiriaan 480 metrin matkalla jahdatessaan hyvää aikaa tältä matkalta (1). Ja yleensä tuota aikaa jahdataan nimenomaan Helsingin Tuomarinkartanon ja Tampereen Kaupin nopeilta radoilta, jolloin näillä radoilla ei saada kunnon lähtöjä 350 metrin matkalla. Edellä mainitun ohjeen mukaisesti Derby-kilpailukin juostaan edelleen 480 metrin matkalla, ja tämä kilpailu pitäisi muuttaa juostavaksi 350 metrin matkalla.
Suomen mestaruuskilpailujen osalta on tapahtunut kilpailutoimintaamme eteenpäin vievä muutos, kun Vinttikoirien ratajuoksukilpailujen järjestämis- ja tuomariohjeen mukaisesti juostavat matkat SM-kilpailuissa määrittelee SVKL:n liittohallitus. Tältä osin kiitämme Suomen Vinttikoiraliitto ry:tä siitä, että vuonna 2001 ensimmäistä kertaa whippetit juoksivat Suomen mestaruuskilpailut 350 metrin matkalla. Vaikka tuo herätti muutamassa harrastajassamme nurinaa, me olemme tyytyväisiä siihen, että Suomen Vinttikoiraliitolla riitti rohkeutta ottaa uusi askel matkallamme kohti kansainvälisempää whippetien kilpailutoi-mintaa. Nyt olisi äärimmäisen tärkeää, ettei tässä asiassa mentäisi taas taaksepäin. Meillä on vuonna 2004 järjestettävänämme FCI:n alaiset maailmanmestaruuskilpailut täällä Suomessa. Jotta meillä suomalaisilla olisi paremmat mahdollisuudet menestyä myös omissa MM-kilpailuissamme, tarvitsevat koiramme kokemusta 350 metrin matkalla juoksemisesta. Ei riitä, että koiramme juoksevat tuota matkaa vajaissa lähdöissä, vaan niiden on opittava juoksemaan sitä myös täysissä lähdöissä, ruuhkassa. Niiden on varsinkin opittava lähtemään kuuden koiran lähdöissä suoraan kaarteeseen. Ilman harjoitusta on vaikea, tai ainakin vaikeampaa, menestyä. Arvokilpailut keräävät meillä koiria samoihin lähtöihin, jolloin niissä usein juostaan viiden – kuuden koiran lähtöjä. Tämän vuoksi olisi mielestämme ensiarvoisen tärkeää, että Suomen mestaruuskilpailut juostaisiin aina 350 metrin matkalla. Kun Tähtisprintterikilpailussa taistellaan 280 metrin ja Kuninkuusjuoksuissa 480 metrin mestaruudesta, pitäisi Suomen mestaruudet aina ratkoa 350 metrin matkalla. Olemme sitä mieltä, että Suomessa pitäisi joka vuosi juosta vähintään yksi kansallinen mestaruuskilpailu tällä kansainvälisellä arvokilpailumatkalla.
Olemme tietoisia siitä, ettei kaikilla radoillamme ole 350 metrin lähtökoppeja. Tällaisilla radoilla voidaan kuitenkin tänä päivänä ratkoa Tähtisprintterimestaruuksia (280 m) ja Kuninkuusjuoksujen mestaruuksia (480 m). Ei voi olla niin, että omiin MM-kilpailuihin valmistautuvien suomalaisten whippetien kesken ei jokaisena vuonna ratkottaisi ainakin yhtä kansallista mestaruutta 350 metrin matkalla eli kansainvälisellä arvokilpailumatkalla. Toivomme, että Suomen Vinttikoiraliitto ry:llä riittäisi rohkeutta tehdä tältä osin myös ehkä vaikeiltakin tuntuvia päätöksiä.
2. Kivesvikaisten osallistumisoikeus kansallisiin vinttikoirien juoksukilpailuihin
Olemme tehneet Whippet-Harrastajat ry:n (WH) syyskokouksessa käsiteltäväksi ehdotuksen, jonka mukaan kivesvikaisia koiria pitäisi kohdella sekä rata- että maastojuoksukilpailuissamme tasa-arvoisesti normaalikiveksisten kanssa, mitä tulee kilpailuihin osallistumisoikeuteen. Emme näe mitään syytä, miksi näin ei voisi olla. FCI:n kansainvälisissä vinttikoirien juoksukilpailuissa kivesvikaisilla on täysi osallistumisoikeus kilpailuihin. Suomessa monissa koemuodoissa (palveluskoirakokeet, tottelevaisuuskokeet, agility, jotkin metsästyskokeet kokeilumielessä) sallitaan kivesvikaisten osallistua taistelemaan mm. Suomen mestaruuksista.
Koska tämä on asia, joka koskee kaikkia vinttikoirarotuja, toivoisimme, että myös Suomen Vinttikoiraliitto ry:ssä pohdittaisiin tätä asiaa. Kivesvikaisen koiran jalostuskäyttöä on Suomessa jo Suomen Kennelliitto ry:n (SKL) säännöin pyritty estämään (kivesvikaisen koiran kaikkien jälkeläisten merkitseminen EJ-rekisteriin) eikä tällaisesta koirasta voi tulla valiota. Näihin sääntöihin emme ole hakemassa mitään muutosta, mutta mielestämme ei ole mitään syytä, miksei myös vinttikoirakokeiden kaikkiin kilpailumuotoihin, siis myös avoimiin kilpailuihin, voisi osallistua kivesvikainen koira.
3. Whippetien kokorajoitukset
Olemme iloisia, että Suomen Vinttikoiraliitto ry on omalla päätöksellään sallinut kaikenkokoisten whippetien osallistumisen ainakin jossain muodossa niin rata- kuin maastojuoksukilpailuihinkin. Näin pitää mielestämme ollakin: harrastus ei saa estyä vain siksi, että koira on kasvanut ylikorkeaksi. Olemme kuitenkin tehneet Whippet-Harrastajat ry:n syyskokouksessa käsiteltäväksi ehdotuksen, jonka mukaisesti Suomessa pitäisi ratajuoksupuolella tiputtaa narttujen kokoraja 48 cm:iin. Tätä sääntöä noudatetaan myös kansainvälisissä FCI:n alaisissa vinttikoirien juoksukilpailuissa ja tuo raja on lähempänä myös whippetin rotumääritelmän mukaista rajaa (47 cm) kuin nykyinen 51 cm:n kokoraja. Emme ymmärrä, miksi uroksia ja narttuja kohdellaan Suomessa tässä suhteessa eriarvoisesti: ylikorkea narttu voi kyllä osallistua myös mestaruuskilpailuihin, mutta ylikorkea uros ei voi.
Ajatus siitä, että ratajuoksusääntöjä muutettaisiin siten, että kaikkien ylikorkeiden whippetien sallittaisiin osallistua arvokilpailuihin yhdessä kokorajoissa olevien whippetien kanssa, taas on mieletön. Kokorajojen poistuminen merkitsisi Suomessa vääjäämättä sitä, että whippetien kokoihin ei kiinnitettäisi enää niin paljon huomiota ja whippetiemme koot kasvaisivat tai ainakin meille tulisi enemmän ylikorkeita whippetejä. Tämä ei tietysti antaisi hyvää kuvaa whippet-rodusta Suomessa, mutta siihen liittyy myös turvallisuusnäkökohtia. Jos isoja whippetejä olisi enemmän, kuka uskaltaisi enää laittaa pientä, rotumääritelmän ja/tai kansainvälisten juoksukilpailujen mukaisesti mitoissa olevaa narttuaan kilpailemaan mahdollisesti useiden isojen urosten kanssa samaan lähtöön? Loukkaantua voi kuka vain, se kun riippuu niin monesta seikasta, mutta kontaktitilanteessa huomattava kokoero voi olla vaarallinen. On myös huomattava, että vieheen pysähtyessä maalin jälkeen, saattaa syntyä vaaratilanteita, kun koirat juoksevat nippuun vieheelle. Niitähän voi syntyä jo nyt, mutta on varmasti helppo ymmärtää, että tilanteessa, jossa pysähtyneelle vieheelle juoksee pieni narttu ja useita isoja uroksia, tuo pienempi koira on helposti altavastaajana. Tällä hetkellä meillä on radoillamme vain kymmenkunta ylikorkeaa whippetiä (tässä >51 cm) eivätkä lähdöt yleensä ole täysiä, joten emme näe, että tästä aiheutuisi sijoituskilpailuissa tällä hetkellä yleisesti ottaen suurta ongelmaa. Yksittäisiä vaaratilanteita voi tietysti syntyä. Mutta jos ylikorkeiden whippetien lukumäärä kasvaisi, niin uskomme, että ongelmat myös tältä osin kasvaisivat.
Toinen kokoihin liittyvä ehdotuksemme WH:n syyskokouksessa käsiteltäväksi on, että maastojuoksusäännöt asetettaisiin kokorajoitusten osalta vastaamaan ratajuoksusäännöksiämme. Mielestämme ei ole mitään sellaista rationaalista syytä, miksi whippetejä maastojuoksukokeissa ja ratajuoksukokeissa kohdellaan tässä suhteessa eriarvoisesti.
Kokoasian osalta tavoitteenamme ei todellakaan ole estää ylikorkeiden whippetien mahdollisuutta kilpailla vinttikoirien juoksukilpailuissa. Tavoitteenamme on kuitenkin, että uroksien ja narttujen ylikorkeutta kohdellaan tasa-arvoisesti ja että maasto- ja ratajuoksusäännökset olisivat koon osalta yhtäpitävät. Tavoitteena on, että nykyisten sääntöjen mukaan virallisista mestaruuksista taistelisivat mitoissa olevat whippetit keskenään, ja nimenomaan urokset ja nartut erikseen, mikäli mahdollista. Olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että Suomen Vinttikoiraliitto ry:n alaisissa arvokilpailuissa urokset taistelevat mestaruuksista keskenään ja nartut keskenään. Mielestämme tämä on oikein, koska nartut eivät juoksuaikansa ja sen aiheuttaman kunnon laskemisen vuoksi voi koskaan olla täysin samassa asemassa urosten kanssa. Toivoisimme, että SVKL yrittäisi kaikin mahdollisin keinoin vaikuttaa Suomen Kennelliittoon, jotta sielläkin tämä asia ymmärrettäisiin ja jotta urokset ja nartut voisivat taistella myös Suomen mestaruuksista erikseen (2). Ylikorkeiden whippetien kohdalla emme itse näe mitään estettä sille, että myös näiden kilpailutoimintaa kehitettäisiin siitä, mitä se nyt on. Itse asiassa pidämme tätä toivottavana, jotta harrastusmahdollisuudet säilyisivät, jopa paranisivat tältä osin. Mutta tietysti siten, että narttujen ja urosten ylikorkeutta kohdellaan samanarvoisesti ja rata- sekä maastojuoksukilpailuja koskisivat samat säännöt kokorajojen osalta. Meidän mielestämme olisi syytä miettiä, millaisia mahdollisuuksia olisi järjestää ylikorkeille koirille omat, viralliset tai epäviralliset, mestaruuskilpailut ja ratajuoksupuolella mahdollisesti kirjata näiden tekemät rataennätykset ylikorkeiden rataennätyksiksi.
Toivomme, että ajatuksemme herättäisivät Suomen Vinttikoiraliitto ry:n kilpailuvaliokunnassa ja sitä kautta SVKL:n hallituksessa keskustelua – ja toivottavasti hallituksessa myös päätöksiä siitä, miten Suomessa voitaisiin vinttikoirien juoksukilpailutoimintaa kehittää ja tasapuolistaa. Tavoitteenamme luonnollisesti on myös se, että SVKL:ssa mietittäisiin, millä tavalla suomalaista vinttikoirien kilpailutoimintaa olisi mahdollista kehittää siten, että suomalaisilla koirilla olisi paremmat mahdollisuudet menestyä kansainvälisissä arvokilpailuissa. Yksittäiset kilpailuttajat ja kasvattajat ovat omalta osaltaan pyrkineet edesauttamaan suomalaisten whippetien menestymismahdollisuuksia kansainvälisissä arvokilpailuissa hakemalla oppia sekä tuomalla koiria ja käymällä astuttamassa narttujaan maissa, joissa on pidemmät vinttikoirien juoksuperinteet kuin meillä ja joissa on pidemmät perinteet kansainvälisiin arvokilpailuihin osallistumisesta kuin meillä täällä Suomessa. Kaikkea eivät kuitenkaan yksittäiset kilpailuttajatkaan ja kasvattajatkaan pysty tekemään kansainvälisen arvokilpailumenestymisen edesauttamiseksi. Tiedämme, että myös Suomen Vinttikoiraliitto ry on omalta osaltaan pyrkinyt tietyillä päätöksillään edesauttamaan suomalaisen whippetin kansainvälistä menestymistä, mutta näitä päätöksiä tarvitaan vielä lisää. Me tarvitsemme edelleen Suomen Vinttikoiraliitto ry:n apua tässä asiassa. Toivomme ja uskomme, että meillä tässä suhteessa olisi samat tavoitteet.
Ystävällisin terveisin
Antti Ruotsalo (kennel MaXwin) ja Minna Ruotsalo
Antti Ruotsalo: andy@anttir.pp.fi, xxx-xx xx xxx
Minna Ruotsalo: minna.ruotsalo@kolumbus.fi, xxx-xx xx xxx
Jakelu:
SVKL:n kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja sekä ne muut kilpailuvaliokuntaan kuuluvat henkilöt, joiden sähköpostiosoitteen tiedämme (Päivärinta Pertti, Kulmala Veikko, Muranen Jaakko, Nyman Jaana sekä Pitkäkaski Marko). Toivomme, että kirjeestämme otettaisiin kopiot myös muille SVKL:n kilpailuvaliokunnan jäsenille.
Alaviitteet:
(1) Samaanhan ajaa nykyinen käyttövaliosäännöstömme, jota pitäisi myös muuttaa siten, että whippetit voisivat juosta käyttövalioaikoja myös 350 m:n matkalla.
(2) Tähän liittyen olemme tekemässä omaa tilastoa, joka on SVKL:n käytettävissä, mikäli halua ja tarvetta siihen löytyy.
|
