Kukkahattu - kuusi kylähullua ovaalilla

Kirjoitus on julkaistu Whippet-Harrastajien lehdessä 1/2010.

Helsingin Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla juostiin 3.10.2009 vuoden viimeisen ratakilpailun eli WH:n Team Race -kilpailun yhteydessä historian ensimmäinen Kukkahattukilpailu. Kilpailussa pinkoi kuusi kaksijalkaista kylähullua.

Lataa kilpailijoiden esittely täältä.

Mistä kaikki sai alkunsa?

Kukkahattukilpailu sai alkunsa Tuulen Koirat -palstalla koirien kilpailuttamisesta virinneestä keskustelusta syyskuussa 2009. Keskustelussa oltiin perimmäisten kysymysten äärellä. Mitkä ovat kenenkin tavoitteet koirakilpailuissa? Saako kilpailuissa tavoitella voittoa tai hyvää sijoitusta? Saako koiransa suoritukseen olla pettynyt?

Keskustelujen tiimellyksessä Eeva Salmela heitti Riitta Torrille haasteen Team Race -kilpailuja ajatellen. Haaste koski koirien kilpailemista. Alle- kirjoittanut sen sijaan haastoi Eevan ja Riitan kisaamaan keskenään ovaalilla.

Mitä sitä koirilla haastamaan, revitelkööt ihmiset radalla sydämensä kyllyydestä. Kuten koirammekin tekevät. Antaa ihmistenkin kokea vauhdin hurmaa. Pulssi nousee muustakin syystä kuin vain kisajännityksestä.

Leikkimielistä innostusta

Palstalla haasteesta innostuivat Riitan lisäksi pahaa aavistamattomina Anne Saastamoinen, Jukka Laiho sekä Merja Lautala. He halusivat ehdottomasti nähdä kaksijalkaisten taiston. Eipä aikaa- kaan, kun allekirjoittanut haastoi heidätkin kilpailuun. Pitihän sitä yrittää saada täysi lähtö kasaan.

Kuuden kaksijalkaisen startti ovaalilla meinasi kuitenkin kuivua kasaan. Eeva, joka piti ideaa sinänsä mainiona, vetäytyi kilpailusta. Hän pelkäsi ylittäneensä sallitun kilpailuiän ja katsoi, että hänellä oli liian suuri loukkaantumisriski.

Startista uupui siis kaksi kilpailijaa. Eeva haastoikin allekirjoittaneen ottamaan itse osaa kilpailuun. Yllytyshullu kun olen, niin lähdin tietenkin mukaan. Olin tosin aiemmin - ennen haastamistani – ehtinyt jo ääneen epäröimään omaa osallistumistani. Fazerin sininen ja hieman pulteva kisakunto epäilyttivät. Tokkopa mahtuisin lähtökoppiin. Koppia oli tullut joskus hoikemmassa kunnossa testattua ja tiukkaa teki.

Näissä skaboissa eivät kuitenkaan kilot eivätkä pikku vaivatkaan paljon painaneet. Tai painoivathan ne, mutta eivät riittäneet syyksi kilpailusta poisjäämiseen. Toisin kuin nelijalkaisten ystäviemme kilpailuissa, joissa vaaditaan hyvää terveyttä ja kuntoa.

Kuudes kilpailija löytyi helposti, kun Anne Jokisalo ilmoittautui vapaaehtoisesti kisaan. Pieni polvivamma ei suokävelijää estänyt. Kävikin ilmi, että yhdellä sun toisella kaksijalkaisella kilpailijalla oli pientä kremppaa.

Kilpavarustelua ja sääntöjen tarkistelua

Kuusi uskaliasta ja huumorintajuista kisaajaa oli menossa mukana: Anne Jokisalo, Jukka Laiho, Merja Lautala, Anne Saastamoinen, Riitta Torri sekä allekirjoittanut. Whippet-harrastajia kaikki. Jari Heikkiseltä varmistettiin, saisimmeko juosta radalla kilpailujen jälkeen. Jari oli heti juonessa mukana. Alkoi armoton – pari päivää kestänyt – kilpavarustelu. Kaikille taisi olla heti selvää, että ihan tavallisissa vetimissä ei radalla aiottu pinkoa.

Kilpailuasun lisäksi piti miettiä kilpailumatkaa. Selvää oli, että kilpailun ainoa uros saisi pinkoa pisimmän matkan. Olihan hän kilpailun nuorimpiakin. Sovittiin, että Kirkkonummen Kunkku lähtee maalilinjalta. Tästä seurasi, ettei kenenkään tarvinnut tuskailla varsinaisen koppilähdön kanssa. Leidien osalta päätettiin, että Kouvolan Kirittäjä ja Oravikosken Ohjus lähtevät 280 metrin kopeilta. Espoon Enkeli, Kouvolan Kiitäjä sekä Tampion Tykki saisivat juosta whippetien päämatkan eli 350 metriä. Lycka till!

Kilpailussa oli manttelipakko. Yleisöllähän oli mahdollisuus totota voittajaa, joten manttelit päällä oli juostava. Numerot jaettiin sulassa sovussa. Allekirjoittanut kirjoitti kilpailijoiden esittelyt totovihjeineen. Eipä tarvitsisi yleisön sokkona totota. Kilpailijat saivat myös allekirjoittaneen toimesta ihka omat kilpailunimet!

Kuonokoppapakkoa tässä kilpailussa ei ollut. Kilpailun harvoihin sääntöihin kuului, että purra ei saanut. Sivistynyt härkkiminen – esimerkiksi verbaalinen sellainen – vailla fyysistä vahingoittumisen vaaraa oli sallittua. Ainakin leidivaljakolla taisi olla joitakin suunnitelmia Kunkun menon hidastamiseksi. Selvää nimittäin oli, että Kunkku jahtaisi narttujen päänahkoja vimmatusti.

Kaksijalkaisilla ei myöskään ollut doping-sääntöjä. Normaaliin ruokavalioon kuuluvat piristeet olivat sallittuja. Yhden sun toisenkin kilpailijan tiedettiin valmistautuvan kilpailuun suklaan ja kofeiinin voimalla.

Kilpailuun valmistautuminen oli hauskaa. Oravikosken Ohjus tuumi palstalla, että kaiken valmistautumisen ja kisajännityksen keskellä pitää muistaa ottaa kisakoirat mukaan, kun kotoa lähtee. Kouvolan Kiitäjän tiedetään jopa käyneen kerran vetotreeneissä poikansa kanssa ennen kilpailuja. Poika oli pyytänyt saada osallistua kilpailuun äitinsä sijaan, sillä äidin spurtti ei vakuuttanut. Liian hidasta menoa. Kirkkonummen Kunkku mietti, rohkenisiko hän juosta hameessa. Kouvolan Kirittäjän tiedetään juonineen julkisesti palstalla Oravikosken Ohjuksen kanssa. Allekirjoittanut nauroi Tampion Tykin kanssa vedet silmissä suunnitellessaan kilpa-asuja. Saattoipa näyttää ihmisten ilmoilla hieman löylyn lyömältä pohtiessaan sitä näkyä, miltä Tykki Enkelin vanhoissa hiihtohaalareissa ja viitassa näyttäisi. Hymy oli ruokakaupassa leveä.

Kisatunnelmia

Kilpailupäivän aamu valkeni kauniina. Sää suosi meitä – ja tietenkin myös koiria. Kaikki Kukkahattukokelaat olivat muistaneet ottaa koiransakin mukaan kilpailuihin.

Team Racessa juoksevat koirat pinkovat aina kaksi matkaa. Tämä tarkoittaa, että niiden kilpailuttajatkin juoksevat kaksi kertaa hakemaan koiriaan. Lisänä verryttelyt. Tuumin Tampion Tykin kanssa samassa koiralähdössä ollessamme, että nyt ei kannata pinkoa täysiä hakemaan koiria vieheeltä. Tämä kun on yleensä normaali tyylimme. Niinpä me tyylittelimme vieheelle verryttelymielessä. Askel oli korkea ja hidas, vielä tässä vaiheessa. Hidas se oli siinä toisessakin vaiheessa, vaan ei korkea. Ruokatauolla ei myöskään voinut pistoksen pelossa mättää menemään. Mitä urheilijan uhrautumista!

Kukkahattukilpailun ylituomariksi pyysimme itseoikeutetusti Kalle Salovaaran. Hänen rinnallaan kilpailua tuomaroi kokenut tuomari Janne Tuominen. Selvää oli, ettei kuuluttajana voinut toimia kukaan muu kuin Maria ”Kilju” Stenberg. Myös Kilju oli pukeutunut loistavaan asuun kilpailun hengen mukaisesti. Lähettäjinä toimivat Tiina Tuominen (400 m), Emmi Syrjänen (350 m) ja Mr. Lähettäjä eli Pekka Rahunen (280 m). Viehettä veti Jani Siponmaa. Vieheenä oli Fazerin sininen sekä oluttölkkejä.

Totopuolta hoiti loistavasti Sari Salminen apunaan Emmi Ventelä. Parivaljakko myi reilu 140 totolippua! Allekirjoittanut sponssasi toto- palkinnot – kaksi herkkukoria – ja tototulot menivät lyhentämättöminä rotujärjestöllemme.

Kilpailun eläinlääkäreinä toimivat Kari Ventelä ja Teresa Skrzypczak. Kari seurasi kaikkia viittä leidiä ennen heidän siirtymistään rata-alueelle. Kukaan ei klenkannut. Teresa suoritti Kunkulle kilpailun jälkeen tarkastuksen mahdollisen ensiaputarpeen varalta. Sydän löi. Tiuhaan.

Kilpailijoiden esittelyn jälkeen koitti startin aika. Pulssi löi jo tässäkin vaiheessa tuhatta ja sataa. Videokuvaa katsoessa näyttäisi, että Kunkku sai pienen varaslähdön. Protestimahdollisuutta tämä kilpailu ei tässä asiassa kuitenkaan tuntenut. Kunkku lähti matkaan erittäin sulavasti, askel oli kepeä. Kaarteesta huimaan vauhtiin lähti Kiitäjä. Tykki ja Enkeli jäivät Kiitäjälle kuin nalli kalliolle heti kättelyssä. Lyhyen matkan leidit Ohjus ja Kirittäjä lähtivät matkaan verkkaisesti, yhdessä tuumin.

Kunkku pinkoi Enkelin ohi kaarteessa. Ei auttanut, vaikka Enkeli nosti Kunkkua hieman ulkoradalle. Torveen ei jaksanut puhaltaa Kunkun pelästyttämiseksi, kuten oli aikomus. Kaikki happi tarvittiin juoksemiseen. Tykki ohitettiin takasuoralla. Ei toivoakaan, että hän olisi voinut muuttaa juoksulinjaansa ja ajaa Kunkkua ulos, kuten oli suunniteltu. Voimat eivät riittäneet. Seuraavaksi ohitusvuorossa olivat leidit Ohjus ja Kirittäjä. Kiitäjä oli pinkonut jo heidän ohitseen.

Kunkku sai tehdä töitä saadakseen Kouvolan Kiitäjän kiinni. Hyvin Kiitäjä kiisi. Ohitustilanne tapahtui neloskaarteessa. Kiitäjän henkinen taisto – silmiin katsominen virne naamalla – Kunkun noustessa rinnalle ei auttanut. Kunkku meni menojaan.

Vuoden 2009 Kukkahatuksi kruunattiin Kirkkonummen Kunkku. Kunkku juoksi 400 metriä erinomaisen hyvään aikaan ja hän pitää nyt hallussaan tämän matkan kaksijalkaisten rataennätystä. Rataennätysmies. VSP Kukkahatuksi vuosimallia 2009 leivottiin Kouvolan Kiitäjä, joka antoi loistavan vastuksen Kunkulle. Hänkin juoksi oman matkansa rataennätyksen, aikaa vain ei tiedetä. Kiitäjällä on kyllä vietti kohdallaan: hän kiiti maaliin tultuaan suoraan vieheelle ja repi Fazerin sinisen parempiin suihin.

Kolmantena maaliin tuli hyvän suorituksen polvivaivaisena tehnyt Tampion Tykki. Espoon Enkeli ohitti leidit maalisuoralle tultaessa sisäkautta ja tuli neljänneksi. Loistavaa yhteishenkeä osoittaneet Oravikosken Ohjus ja Kouvolan Kirittäjä tulivat maaliin rinta rinnan ja jakoivat viidennen sijan. Rataennätyksen haltijoita hekin, ilman aikaa.

Maaliintulon jälkeen kilpailijat loistivat kilpaa auringon kanssa. Hymy oli herkässä. Onnitteluja, halauksia. Suoritus oli itse kullakin ollut raskas, mutta sitäkin antoisampi. Tähän oli erittäin mukava lopettaa kisakausi. Hyvää mieltä ja viihdettä.

Traditioksi asti?

Kukkahattukilpailumme juostiin erittäin kauniina lokakuun alun päivänä. Mikäs meillä oli ovaalilla pinkoessa. Sää suosi, kansa totosi ja hurrasi. Ja me olimme riemuissamme. Palkaksi saimme rutkasti iloista mieltä, hieman shampanjaa sekä suklaata. Ja Kirkkonummen Kunkku upean vaaleanpunaisen voittomanttelinsa.

Lokakuun alussa sää ei ole aina välttämätta suosiollinen. Kylmä saattaa iskeä luihin ja ytimiin, sateesta puhumattakaan. Kukkahattukilpailu sopii kuitenkin erinomaisesti juuri Team Racen yhteydessä juostavaksi, kauden viimeiseksi koitokseksi. Olisi hienoa, jos kilpailusta muodostuisi jokavuotinen traditio Team Race -kilpailun yhteyteen. Eiköhän juosta jollakin kokoonpanolla myös kaudella 2010!

Haluan kiittää lämpimästi rohkeita kilpasiskojani sekä voittoisaa kilpaveljeäni siitä, että he uskalsivat laittaa itsensä likoon ovaalilla. Pilke silmäkulmassa. Parhaimmat ideat syntyvät spontaanisti. Kiitos kaunis myös kaikille toimitsijoille sekä tietenkin upeasti hengessä mukana olleille ja ahkeraan totonneille katsojille!

Ovaalilla tavataan myös kaudella 2010.