|
© Marie-France Cêtre - suomennos Minna Ruotsalo 2008
Nimeni on Chikiboum, Old Road's Chikiboum ...
Olen maineikkaiden vanhempien lapsi, syntynyt tammikuun 28. päivänä vuonna 2003 Belgiassa (kahden loikan päässä vinttikoiraradasta), Michel Valvekensin kennelissä.
Kun uusi perheeni tuli aikoinaan valitsemaan minua, ihastuin heihin oitis! Vaikka en vielä tuolloin ymmärtänyt mitään heidän puheestaan, tiesin, että hekin olivat löytäneet minut. Pultevan, hyväkroppaisen pennun, jolla on suurenmoinen itseluottamus ja joka on tarvittaessa ... varsinainen hurmuri! Ymmärsin pian, että isäntäväkeni tekee kaikkensa helliäkseen minua ... Ja minähän käytin sitä hyväkseni! Kyllä minä tämän itselleni sallin, olinhan vain nuori whippetin alku pikku oikkuineni ... ja hop! Spaghetti bolognaisea, olkaa hyvä! Olen vaaaaaaaaltava herkkusuu! Olen kuullut isäntäväen usein sanovan, että tämän hieman erikoisen ruokavalioni ansiosta minulla on tänä päivänä nämä niin komeat koipeni!
Minulla on erittäin hyvä luonne ja olen aina tullut hyvin toimeen kotiväkeni kanssa. Nautimme mielellämme yhdessä pitkistä lepopäivistä, leikeistä (olen varsin leikkimielinen) ja tietenkin erittäin säännöllisestä harjoittelusta, vaikka pakko sanoa, että viihdyn paremmin kuin hyvin vällyjen välissä.
Matkustaminen, matkustaminen ... Myönnän suoraan, että matkustaminen on suuri intohimoni ... Pidän valtavasti tuntikausia kestävistä ajeluista moottoriteillä. Yhtä paljon tykkään arvuutella hyvissä ajoin etukäteen, minne minua ollaan viemässä ... Säännöllisesti jonnekin mittelemään kansainvälisen ratajuoksukerman kanssa. Olen niin tottunut näihin matkoihin, etten koskaan ylläty löytäessä itseni jostakin suuresta kilpailusta, jossa tykkään herättää huomiota. Ei ole paljon väliä, millä radalla ollaan, totun ratoihin nopeasti ja pidän niistä kaikista. Eihän tämä juokseminen itse asiassa kovin monimutkaista ole! Riittää, kun starttaa ja juoksee mahdollisimman nopeasti! Ja niin minä yritän tehdä! Vaikuttaa siltä, että minulla on erinomainen juoksupää, olen luonteeltani taistelija enkä pelkää ketään ... Mutta ei niin, että minä itse näin väittäisin! Toistan vain muiden sanomisia ...
Kisapaikalla minusta tulee melkoisen riehakas, hurja ja teen isäntäväkeni hulluksi! Huomatkaa, etten tee sitä tahallani. He kuitenkin pyytävät minua pysymään rauhallisena, lopettamaan metelöimisen ja itkemisen. Mutta en voi sille mitään! Minä niin HALUAN päästä juoksemaan! Sitä paitsi, tämä ei ole mitään verrattuna siihen, kun saavun paddockiin ja lopulta lähtökopin taakse. Siellä minusta vasta kauhea tuleekin! Mutta tämä on minun tapani keskittyä, mielessäni ainoastaan yksi asia, siinä kaikki! Yleensä tämä käytökseni menettelee, sillä vain tuloksella on väliä. Mutta muutoin olen käytökseltäni rauhallinen, pieni herkkä olento kun olen.
Nuorukaisena, muutaman harjoituksen jälkeen - olin jo ensimmäisissä harjoituksissani ilmeisesti osoittanut poikkeukselliset lahjani (juoksin 22.18 Beringenissä 14 kuukauden iässä) - osallistuin ensimmäistä kertaa kansainvälisten kilpailujen pyörteeseen. Ja 17 kuukauden ikäisenä debytoin Beringenissä A-luokassa virallisissa kilpailuissa. Tämä tapahtui kesäkuun 27. päivänä vuonna 2004. Saman vuoden syyskuun 4. päivänä osallistuin Saksan Freiburgissa järjestettyjen Euroopan mestaruuskilpailujen yhteydessä juostuun Ystävyyskilpailuun. Lahjakkuuteni tuli kesän aikana yhä enemmän esille ja tuona päivänä ilahdutin valtavasti isäntäväkeäni, sillä juoksin ensimmäisellä aikajuoksukierroksella nopeimman ajan! Näin pienen kyyneleen vierähtävän sekä emännän että isännän silmäkulmasta ... Se oli vain pitkässä sarjassa ensimmäinen ...
Kertoakseni teille jotakin saavutuksistani mainitsen vain tärkeimmät. Olen useiden kansainvälisten Grand Prix -kilpailujen finalisti ja voittaja. Esimerkkinä maittakoon ensinnäkin Belgian Kultainen vinttikoirakilpailu (Lévrier d'Or), jonka olen voittanut kaksi kertaa eli vuosina 2005 ja 2006. Olen ollut kyseisen kilpailun finaalissa myös vuosina 2004, 2007 ja 2008. EM-kilpailujen yhteydessä juostavassa Ystävyyskilpailun finaalissa olen ollut vuonna 2004. MM-finaalissa olen ollut vuosina 2005, 2006 ja 2007 ja EM-finaalissa vuosina 2006 ja 2007. Ja saavutuksista kirkkain, vuonna 2005 minusta leivottiin Euroopan mestari Ranskan Mont Marsanissa.
Old Road’s Chikiboum
P.S. - Uskallan tuskin puhua rakkauselämästäni, melkoisen ujo poika kun olen ... Minulla on joitakin lapsia, jotka - en nyt väitä, että suurin osa - osoittavat suurta lahjakkuutta ... Monet ovat jo osoittautuneet poikkeuksellisen lahjakkaiksi. Jos jälkeläiseni tuottavat yhtä paljon onnea omistajilleen kuin minä olen tuottanut omilleni, koen saaneeni jotakin suurta aikaan koiranelämässäni!
|
