Whippet racing Keski-Euroopassa

© 2001-2011 Antti Ruotsalo

Yleistä

Vinttikoiraurheilua on harrastettu Suomessa 1950-luvulta lähtien, ainakin jossakin määrin. Kuitenkin vasta 1990-luvulla alettiin Suomessa whippet-kasvatuksessa panostamaan ratajuoksulinjaisten whippetien kasvattamiseen. Keski-Euroopasta tuotiin Suomeen niin uros- kuin narttuwhippetejä, minkä lisäksi suomalaisia narttuja käytiin astuttamassa Keski-Euroopassa. Myös kennel MaXwin on omalla panoksellaan ollut mukana vaikuttamassa ratajuoksulinjaisten whippetien tason nousuun. Olemme tuoneet Hollannista (Chandhara's Xan-Tico) ja Belgiasta (Oochigea's Vanille, Vic of Gasfirst, Oochigea's Xamboy) uutta verta suomalaisille ja vähän ruotsalaisillekin radoille. Lisäksi olemme useasti käyneet astutusmatkoilla muualla Euroopassa: Hollannissa, Ranskassa, Saksassa pari kertaa ja Sveitsissä. Vaikka Suomella on jo vuosikymmenten perinteet vinttikoiraurheilussa, on monella Keski-Euroopan maalla tällä saralla huomattavasti pidemmät perinteet kuin meillä. Vanhimmat tietämäni klubit Keski-Euroopassa on perustettu 1920-luvulla.

Suomalaisten ratajuoksuharrastajien kiinnostuksen kohteena whippetien tuontimaina ovat olleen erityisesti Belgia ja Hollanti. Voidaankin sanoa, että näissä maissa ratawhippetien taso on Manner-Euroopan parasta. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että myös esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa whippetien taso on hyvä. Lisäksi uutena tulokkaana ratawhippet-areenalle näyttäisi olevan Puola, jonne on viety pentuja muun muassa Belgiasta.

Miksi sitten Belgia ja Hollanti näyttäisivät olevan askeleen edellä muita maita ratawhippetien kasvatuksessa? Syitä on varmasti useita, mutta yksi tärkeä tekijä on se, että sekä Belgiassa että Hollannissa kilpailevien koirien määrä on suuri, noin 400 whippetiä kummassakin maassa. Kuulemani mukaan Saksassa kilpailevien whippetien määrä olisi jopa lähemmäs 1000 whippetiä. On selvää, että tällaisesta määrästä jalostuskäyttöön valikoituvat nopeimmat ja parhaimmat racing-koirat. Tämä taas takaa sen, että joka vuosi näissä maissa syntyy nopeita whippet-pentuja. Kun kasvatustyötä on tehty vuosikymmeniä parhaista ratalinjaisista whippeteistä, on taso hurjan kova.

Voitaneen sanoa, että kaikki Hollannin ja Belgian whippetit polveutuvat vanhoista saksalaisista linjoista. Jos katsotaan esimerkiksi neljän, viiden sukupolven sukutauluja hollantilaisista ja belgialaisista whippeteistä, löytyy sieltä yleensä aina saksalaisia koiria. Hollantilaiset käyttivät saksalaisia whippetejä paljon 1970- ja 1980-luvuilla. Belgialaiset taas ovat käyttäneet omassa kasvatustyössään hollantilaisia whippetejä, joten saksalaiset linjat ovat tätä kautta siirtyneet myös belgialaisiin whippeteihin. Hollantilaisten whippetien lisäksi belgialaiset ovat käyttäneet perinteisesti myös ranskalaisia whippetejä. Nykyään näiden maiden whippetien sukutaulut ovat sikäli "sekaisin", että niistä löytyy miltei poikkeuksetta sekä saksalaisia, hollantilaisia, belgialaisia että ranskalaisia whippetejä. Tuntuu, että varsinkin belgialaiset ja hollantilaiset whippetit ovat viime vuosina olleet erittäin kysyttyjä. Esimerkiksi Belgiasta whippetejä on viimeisen kymmenen vuoden aikana myyty muun muassa Hollantiin, Ranskaan, Saksaan, Sveitsiin, Tsekkeihin, Puolaan, Unkariin, USA:han ja Kanadaan sekä tietenkin myös Suomeen. Toki muistakin Keski-Euroopan maista whippetejä on myyty ympäri Eurooppaa sekä myös Ameriikan mantereelle. USA:sta koiria on myös tuotu Keski-Eurooppaan, esimerkiksi Belgiaan ja Saksaan.

EM- ja MM-kilpailuvoitot

Katsaus EM- ja MM-kilpailujen voittajatilastoihin osoittaa, etteivät Belgia ja Hollanti kuitenkaan ole näiden kansainvälisten arvokilpailujen voittajatilastojen kärjessä. Voitot ovat vaihdelleet jonkin verran maittain eri vuosikymmeninä. Seuraavassa tilasto, johon on koottu vuosien 1974 - 1989 EM-voitot maittain. Tilastoon on laskettu narttujen ja urosten yhteensä juoksemat voitot.

Tilaston mukaan Saksa johtaa selvästi voittojen määrissä Hollannin ollessa hyvänä kakkosena ja Ranskan kolmantena. Belgia sijoittuu tilastossa vasta neljänneksi. Muuttuuko järjestys otettaessa tilastoon mukaan MM-voitot? Seuraavassa taulukko, johon on kerätty sekä EM- että MM-kilpailujen voitot vuosilta 1990 - 2006. Ensimmäiset MM-kilpailuthan juostiin vasta vuonna 1991.

Tämän tilaston valossa tilanne on jo toinen: Belgia johtaa selvästi Hollannin pitäessä kakkossijaa. Ranska ja Saksa jakavat kolmannen sijan, Unkari ja Sveitsi neljännen sijan. Belgiassa ratawhippetien taso on noussut huomattavasti juuri 1990-luvulta alkaen, mikä selittää Belgian nousun tilastossa, kun MM-kilpailutkin otetaan mukaan. Belgian asema paranee entisestään, kun otetaan huomioon, Unkarin neljästä voitosta kolme on juossut koira, joka asuu kasvattajansa luona Belgiassa koiran juostessa kuitenkin Unkarin lipun alla. Saksan osalta on todettava, että se on viime vuosina kohentanut asemaansa: vuosina 2002 - 2006 Saksa on kahminut kuusi voittoa.

Ratajuoksukilpailut Keski-Euroopassa

Ratajuoksukilpailut poikkeavat Keski-Euroopassa hyvinkin paljon suomalaisesta kilpailumallista. Meillä suurin osa Suomen Vinttikoiraliiton (SVKL) alaisista kilpailuista on ns. pistejuoksuja, eli sarjat/lähdöt määräytyvät koiran luokituspisteiden mukaan. Keski-Euroopassa taas - oli sitten kysymyksessä kansallinen tai kansainvälinen kilpailu - kilpailusarjoja on pääsääntöisesti neljä:

Keski-Euroopassa urokset ja nartut juoksevat yleensä aina erikseen, mikä on suuri ero meidän kilpailuihimme verrattuna. Suomessahan järjestetään vain muutamassa kilpailussa uros- ja narttulähdöt erikseen. Keski-Euroopassakaan ei kansallisissa kilpailuissa voida aina juoksuttaa uroksia ja narttuja eri lähdöissä vähäisen koiramrän vuoksi. Näin on esimerkiksi C-luokan lähdöissä ja sprinttereiden eli ylikorkeiden koirien lähdöissä.

Ranskassa on kansallisissa kilpailuissa käytössä omat whippetien koko- ja painorajat. Ranskalaiset ovat yrittäneet saada tätä malliaan hyväksytyksi myös FCI:n alaisissa kilpailuissa. Ranskalaiset whippetit juoksevat korkeutensa ja painonsa mukaan kolemssa luokassa seuraavasti:

whippetien korkeudet:

whippetien painot:

Toinen huomattava ero keskieurooppalaisten ja suomalaisten kilpailujen välillä on juostava matka. Kun Suomessa on perinteisesti tahkottu 480 m:n matkaa, niin Keski-Euroopassa juostaan pääsääntöisesti vain 350 m:n matkaa. Viime vuosina Keski-Euroopassa ei käsittäkseni juostu 480 metrin matkaa ollenkaan, ainoina poikkeuksina Belgia ja Hollanti. Näissä maissa juostaan juostaan kansallinen mestaruuskilpailu 480 metrin matkalla, mikäli osallistujia on tarpeeksi. Näissä mestaruuskilpailuissa osallistujamäärät ovat hyvin pieniä eikä esimerkiksi Belgiassa aina saada kyseistä mestruustaistoa juostua, kun osallistujia ei ole riittävästi. Suomen osalta voidaan iloisina todeta, että 2000-luvun puolella meillä on entistä enemmän siirrytty juoksemaan 350 metrin matkalla. Kiitos kuulunee niille aktiivisille whippet-ihmisille, joilla on ollut halua ja intoa pyrkiä edesauttamaan Suomen nousemista EM- ja MM-kilpailujen taistoihin. Omilla MM-kilpailuillamme vuonna 2004 lienee myös ollut merkitystä matka-asiassa. Kennel MaXwin kuuluu niihin tahoihin, jotka ovat puhuneet 350 metrin puolesta. Kasvattajista olemme se taho, joka on eniten pitänyt ääntä 350 metrin puolesta.

Keski-Euroopassa kilpailut ovat suurimmaksi osaksi ns. klassikkojuoksuja, jossa voittaja saa ylleen klassikkomanttelin. Kilpailut etenevät siten, että ensin juostaan alkuerät, sitten puolifinaalit ja lopuksi finaalit. Kilpailuissa on mahdollista päästä ns. uusintajuoksun kautta puolifinaaliin. Tuomaristo antaa mahdollisuuden uusintajuoksuun sellaiselle koiralle, jonka juoksusuoritus on sen mielestä kärsinyt esim. häirinnän vuoksi. Kilpailut ovat yksipäiväisiä ja kestävät koiramäärästä riippuen 4-6 tuntia taukoineen.

Isoimmat vinttikoirakilpailut ovat EM- ja MM-kilpailut, joihin osallistuvat kaikki vinttikoirarodut. Nämä kilpailut ovat pääsääntöisesti kaksipäiväisiä ja saattavat kestää jopa yhdeksän tuntia/päivä sisältäen useita pidempiäkin taukoja. Yhden päivän aikana lähtöjä saattaa olla jopa sata tai enemmänkin.

Keski-Euroopassa järjestetään noin 300 kilpailua vuodessa, ja näistä reilu 80 kilpailua on FCI:n myöntämiä kansainvälisiä kilpailuja. Eniten kilpailuja järjestetään Saksassa ja Hollannissa: molemmissa maissa järjestetään vuosittain reilu 60 kilpailua, joista 31 on kansainvälisiä kilpailuja (Saksassa 12 ja Hollannissa 19 kansainvälistä kilpailua). Suurissa kansainvälisissä kilpailuissa esim. Belgiassa osallistujamäärä saattaa whippetien osalta olla jopa 120 koiraa, kun otetaan kaikki luokat laskuihin mukaan. On vaikea sanoa ihan tarkkaa lukumäärää siitä, kuinka paljon Keski-Euroopassa on kilpailevia whippetejä, mutta varovainen arvio on noin 2200 - 2500 whippetiä. Whippetit ovat juoksevista vinttikoiraroduista ylivoimaisesti suurin ryhmä. Seuraavaksi tulevat greyhoundit, salukit ja afgaanit, joita lienee suurin piirtein saman verran. Muut vinttikoirarodut ovat määrällisesti hyvin vähäisesti edustettuina.

Radat

Keski-Euroopassa juoksuratoja on tietojeni mukaan reilu 60 (Belgia, Hollanti, Ranska, Saksa, Sveitsi, Itävalta, Unkari). Luvusta puuttuvat esimerkiksi Puolan ja Tsekin radat. Eniten ratoja on Saksassa (kolmisenkymmentä) ja valtaosa Saksan radoista on nurmipintaisia. Hollannissa on tietojeni mukaan käytössä 12 rataa ja sielläkin suurin osa radoista on nurmipintaisia. Belgiassa ratoja on vain neljä ja ne kaikki ovat nurmipintaisia.

Juostavat matkat radoilla ovat whippeteille pääsääntöisesti 350 m, mutta myös 360-370 m:n matkan ratoja löytyy. Saksan Kölnistä Bellar Maar -nimiseltä radalta löytyy whippeteille erikoinen matka: 395 m. Lyhyempi, 280 m:n matka on jonkin verran käytössä mm. Saksassa ja Ranskassa, mutta esimerkiksi Belgiassa ei kyseistä matkaa ole. Hollannissakin on kaiketikin yksi ainoa 280 m:n lähtöpaikka, Rotterdamin radalla, mutta se ei ole juurikaan kilpailukäytössä. Harvemmin juostavan pitkän matkan (meillä siis 480 m) pituus vaihtelee jonkin verran radoittain, joillakin radoilla se on 475 m. Näillä pitkillä matkoilla juoksevat pääsääntöisesti vain isommat vinttikoirarodut.

Parhaat radat, joilla itse olen käynyt, ovat Hollannin Rijssen ja Oss sekä Belgian Westerlo. Westerlon rata on loivien kaarteiden (säteet 58 m) ja hyvän pinnan ansiosta nähdäkseni Euroopan nopein rata, jossa whippetit juoksevat. Lähes samanveroinen on Hollannin Oss. Näillä kahdella radalla on juostu kaikkein nopeimmat whippettien ajat 350 m:n matkalla.

Harjoittelu ja ruokinta

Keski-Euroopassa koirien harjoitteleminen ei tietojeni mukaan eroa Suomessa tapahtuvasta harjoittelusta. Ainakaan itse en ole kuullut mistään erikoisista metodeista - ellei joku sitten ole kehitellyt jotakin ihmeellistä ja pitää sen omana tietonaan. Juoksumattoa tuntuu jokunen Keski-Euroopassa käyttävän, Suomessa en ole moista kuullut harrastettavan. Kuulemani perusteella uskaltaisin jopa väittää, että joillakin treenareilla Suomessa on huomattavasti järjestelmällisempää koirien treenaamista kuin kilpakumppaneillamme Keski-Euroopassa. Talvikaudella monet keskieurooppalaiset pitävät koirilleen täydellistä lepoa ja aloittavat lenkittämisen helmikuun tietämillä. Treenaaminen käsittää:

- hihnassa kävelyä 1 - 1,5 h
- vapaana juoksentelua
- pallottelua pellolla/nurmikentällä
- muiden wipukoiden kanssa juoksemista
- joitakin harjoitusvetoja ennen kilpailukauden alkua
- jotkut juoksuttavat koiriaan jonkin verran polkupyörällä.

Radalla tapahtuvaa harjoitusta ei kilpailukaudella juurikaan harrasteta kuin tietyissä tapauksissa. Yksi mainitsemisen arvoinen ero Keski-Euroopan ja Suomen välillä on tietysti sääolosuhteista johtuva. Kilpailukausi alkaa Keski-Euroopassa jo maaliskuun puolivälissä ja jatkuu aina marraskuun puoliväliin. Ranskassa on kaikkein pisin kilpailukausi: kausi alkaa helmikuun puolivälissä jatkuen aina joulukuun puoleenväliin. Tähän jaksoon mahtuu kolme noin kolmen viikon täydellistä taukoa, jolloin ei juosta yhtään kilpailua. Suomessahan radoille päästään pääsääntöisesti vasta toukokuussa ja viimeiset kilpailut juostaan lokakuun puolivälissä.

Ruokinnasta voisi sanoa sen verran, että keskieurooppalaiset syöttävät kilpawhippeteilleen kuivamuonan lisäksi lampaanmahaa, naudanmahaa, raakaa naudanlihaa, sydäntä, kanaa, kalaa, tummaa leipää, vihanneksia yms. Lisäksi koirille - ainakin joillekuille - annetaan vitamiineja ja muun muassa hunajaa. Ruokinta tuskin eroaa suuresti suomalaisesta kilpawhippetin ruokinnasta. Siitä, kuinka hyvin Keski-Euroopassa ollaan perillä varsinaisista kilpakoirille tarkoitetuista Vetsearch-tyyppisistä lisäravinteista, ei minulla ole ihan tarkkaa tietoa. Kun belgialaisen tuontikoirani kasvattaja oli 1990-luvun lopulla vierailulla Suomessa, totesi hän kyllä kuullensa näistä tuotteista, muttei niitä ainakaan tuolloin laajasti ollut ainakaan Belgiassa myynnissä, jos ollenkaan.

P.S. MM- ja EM-tilastoja on päivitetty vuoden 2008 arvokilpailuihin saakka. Lisäksi tekstiä on joissakin kohdin täsmennetty - kielellisesti ja sisällöllisesti - minkä lisäksi artikkeliin on lisätty kuvia.